Ensi sunnuntaina järjestettävässä Päivärintaillassa esittää Ylivieskan kansalaisopiston näytelmäpiiri Pietari Päivärinnan kertomuksiin perustuvan näytelmän Timanttikurkia ja helmisipsukoita. Näytelmän on sovittanut ja ohjannut Lauri Koski. Sovitus on tehty Päivärinnan vuonna 1885 julkaiseman teoksen Minä ja muut pohjalta. Näytelmä esitetään kansalaiskoululla sunnuntaina klo 19.
Pietari Päivärinta ei kirjoittanut yhtään näytelmää, mutta ihmisten puhe, kansanmiesten keskustelu oli häntä lähellä. Kokoelma Sakeus Pyöriän kertomuksia Minä ja muut sisältää runsaasti värikkäitä tapahtumia, omalaatuisia henkilöitä ja keskusteluita, jotka sellaisenaan ovat melkein valmista näytelmää. Tapahtumat on sijoitettu viime vuosisadan Kalajokilaaksoon. Tuohon aikaan rehoittanut taikausko ja noituus, kuten myös kirjasivistyksen mukanaan tuoma virkaherran ylenpalttinen kunnioitus saavat osaksensa Päivärinnan voimakkaan arvostelun. Kertomuksien henkilöt ovat siksi joko silmänkääntäjiä, puoskareita ja onnenonkijoita tai sitten uudistusmielisiä maanmiehiä ja pellonraivaajia.
Näytelmästä Timanttikurkia ja helmisimpsukoita pyritty tekemään mahdollisimman uskonnollinen dokumentti Päivärinnan aikaista puhetta ja elämää. Päivärinnan teksti on säilytetty sellaisenaan ja kertojia on käytetty korostamaan kaunokirjallista ja kielellistä osuutta. Näytelmän päähenkilöinä ovat kirjailijan omia ajatuksia tulkitseva Sakeus Pyöriä sekä tämän ystävyyteen hakeutuva herrasmies Heikki Laarila, jonka onnenrattaan epävakaisia pyörähdyksiä näytelmässä seurataan. Laarila on saanut päähänsä, että ainoastaan kunnon virassa hänen kykynsä pääsevät oikeuksiinsa. Hän on oppinut, maamieskoulun läpikäynyt mies, jonka unelmana on päästä voudiksi, kenties kuvernööriksikin, mutta jolle alkuunsa kelpaa nimismiehen tai suntionkin virka. Sakeus yrittää pidätellä Laarilaa maan pinnalla. Mutta Laarilan usko kykyihinsä ja hänen nuhteettoman vaimonsa kannustus houkuttelee rakentamaan pilvilinnoja, jotka romahtavat toinen toisensa perään. Laarila lähtee korpimaille ja salojärville timanttikurkien ja helmisimpsukoiden pyyntiin ja viimein monen muun pettyneen tavoin Amerikkaan, suurten toiveiden maahan.
Sakeus pyöriän roolissa nähdään Toivo Oivo ja hänen vaimonaan Marja-Liisa Karttunen. Heikki Laarilaa esittää Eero Perälä, rouva Laarilaa Tuulikki Kejonen, kirkkoherraa Armas Åkerlund ja kellomestaria Kauko Hannula. Kertojina ovat Maija Häivälä ja Aili Hietala. Laarilan laprikatrasta esittävät Leena Kejonen, Elina Hietala, Minna Östberg ja Jukka Puusti. Näytelmässä ovat mukana myös Ylivieskan kansanpelimannit.
Päivärinta-illassa nähtiin sunnuntaina Lauri Kosken dramatisoima ja ohjaama näytelmä Timanttikurkia ja helmisimpsukoita, joka on muokattu Pietari Päivärinnan kertomuskokoelmasta Minä ja muut, Sakeus Pyöriän kokemuksia. Näytelmäsovituksessa on pysytty uskollisina Päivärinnan tekstille. Kielenkäyttöä ei ole muutettu eikä modernisoitu. Näytelmän tapahtumat on koottu herraskaisen Heikki Laarilan elämänvaiheista, joita seurailee ja kommentoi Sakeus Pyöriä, Päivärinnan omia ajatuksia tulkitseva rehti maamies.
Näytelmäsovituksessa on pyritty nimenomaan kirjalliseen luotettavuuteen. Kohtaukset etenevät aikajärjestyksessä Heikki Laarilan valmistuttua maamiskoulusta. Laarila hakee suntion virkaa, pyrkii nimismieheksi ja haaveilee kuvernööriksi. Mutta epävakainen on onnen ratas. Laarila osaa vain kaunokirjoituksen, eikä se riittäne korkeimpiin yhteiskunnallisiin virkatehtäviin. Haaveet romahtavat sitä mukaa, kun hän huomaa, ettei maamieskoulu sentään suoraan johda herrasväen pöytään. "Mitä hän osaa? Ei muuta kuin syödä talonpoikaisruokaa herrasaseilla", kuten kirkkoherra näytelmässä sanoo. Laarila-poloinen saa osakseen lähimmäisen naurun, häntä vetää nenästä myös kiertelevä kellomestari, ihmeparantaja, jollaisia tuohon aikaan liikkui hyväuskoisen kansan keskuudessa. Laarilan elämän kohokohta sattuu tulvivan kosken partaalla jäiden lähdön aikaan, jolloin hän pelastaa pikkupojan ja siltavoudin Maijan hajoamaisillaan olevasta vahtituvasta. Laarila osoittaa siinä ennennäkemätöntä rohkeutta ja saa kirkkoherralta rahapalkinnon, joka ajaa hänet uusiin seikkailuihin. Laarila etsii onnea metsästämällä timanttikurkia ja pyytämällä helmisimpsukoita, mutta ajautuu vihdoin pettyneenä kauan amerikan maalle parempaa tuuria kokemaan. Nämä Laarilan vaiheet on sidottu toisiinsa kahden kertojan avulla. Kertojat liittävät Päivärinnan proosatekstin vuorokeskusteluun, jota löytyy kertomuksista harvinaisen paljon.
Näyttämötoteutuksesta lavastuksella ja valoilla oli tärkeä osuus. Näyttämötilaa voitiin käyttää vaihtelevasti rajaamalla kohtaukset valoilla näyttämön eri puolille ja välillä esiripun eteen. Pelimannimusiikki oli paikallaan ajan henkeä tehostamassa.
Lauri Koski oli tehnyt hyvää työtä sovittaessaan ja ohjatessaan näytelmän. Se oli katsomisen ja kuulemisen arvoinen. Pietari Päivärinnan teksti satavuotisesta iästään on edelleen monin paikoin ajankohtaista. Yhä vielä löytyy Laariloita, jotka uskovat, että koulunkäynti antaa oikeuden lakata tekemästä työtä ja yhä monet työn ja ponnistelun sijasta kalastelevat helmisimpsukoita tai metsästävät timanttikurkia.
Ahdas näyttämö ei ole oikea paikka Päivä-Pekan tekstin esittämiseen. Sen sijaan kesäteatterissa ulkoilmanäytäntönä se saattaisi luontua paljon paremmin. Kunnon pihapiiri joen rannalla pirtteineen, kaivoineen, saunoineen ja aittoineen tarjoaisi aidot puitteet ja laajemmat mahdollisuudet. Kehoittaisinkin alueemme kotiseutumiehiä ym. panemaan tämän "korvan taakse". Lauri Koski osaa ja pystyy tekemään näytelmään tarvittavat korjaukset.
Pietari Päivärinnan teksti on liian hyvää, jotta se voitaisiin jättää yhden tai kahden näyttämöesityksen varaan.
Paavali
